31.10.2016

When you have a hundred reasons to cry, show life you have a thousand reasons to smile :)

Niin no, niinhän siinä kävi että kuukaus meni taas tuosta noi vaan. Mä oon tätävauhtia ihan kohta jo 50v. Tähän postaukseen oon kerännyt menneen kuukauden kohokohtia ja tapahtumia. Oli ihan mukava lokakuu, stressintäyteinen, mutta kiva. Mun elämä rauhoittuu tässä nyt vihdoinkin ihan vähäsen, ja tästä viikosta lähtien tuun saamaan ainakin yhden vapaan päivän viikossa kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tällaista luksusta mulla ei tähän asti oo ollut koko syksynä. 

Kattelin tässä just lokakuun kalenteria ja huomasin valehtelematta että viimeksi mulla oli kokonaan vapaa päivä 30.9 (jolloin kirjoitin viimeisen blogipostin) ja sen jälkeen ollut joka ikinen (myös viikonloput) päivä jotain periatteessa aamusta iltaan. Eli en yhtään ihmettele että tulee sydämen rytmihäiröitä kun ei ikinä pääse rauhottumaan. Aattelin vaan mainita että tossa kuukausi sitten mulle todettiin keskivaikea ahdistuneisuushäiriö johtuen ylivireydestä. Elikkä mulla siis on oikeastaan kaikki hyvin, mutta koska oon ottanut itselleni ihan liikaa ohjelmaa, kroppa on käynyt kokoajan ylikierroksilla, joka mulla johti siihen että mulle alkoi tulemaan sydämen rytmihäiriöitä, jotka siis on ihan vaarattomia, mutta tuntuu tosi epämukavilta. Elikkä nyt oli ihan pakko aloittaa semmonen juttu että oon ihan merkkaamalla merkannut tuleville viikoille NO-PROGRAM päivät kun ei tarviste tehdä yhtään mitään vaan voi vaan olla ja mennä fiiliksen mukaan.

Tänään on just semmoinen no-program day. Meen tossa kohtapuolin kuitenkin hengailemaan Dännyn kans meidän officelle, mutta se nyt ei oo mitenkään kauheen stressaavaa. Illan ajattelin viettä mun rakkaan kans hengaillen, koska tän kaiken kiiren keskellä meilläkin on ollut tosi vähän yhteistä aikaa. Samppa saa huomenna avaimet omaan ensimmäiseen asuntoonsa, joten meillä tulee olemaan sitten kaksi eri paikkaa missä voidaan oleilla. Mennään näin nyt ainakin ensi kesään ja katellaan sitten että miltä meidän elämät näyttää ja jos vaikka muutettais yhteiseen asuntoon. Aika onkin mennyt niin nopsaa että me alettiin tapailemaan 11kk sitten?
Kuun alussa ehdin hengata näiden kahden ihanan ystävän kanssa pitkästä aikaa <3

Tääkin paras kaveri täytti vuosia ja juhlistettiin niitä Mian luona tyttöjen kans. Mä ja Katu oltiin vahingossa pukeuduttu samantyyppisiin vaatteisiin :D
Samppa täytti vuosia ja juhlittiin niitä yks lauantai Amazed Games Escape Roomilla Katun ja Benun kanssa. Me oltiin niiden vaikeimmassa huoneessa nimeltä Kahlekuningas, ja siis jollain ihmeen kaupalla päästiin huoneesta ulos kun oli 5 sekunttia aikaa jäljellä!?!?!?! Huhhu olipas hauska kokemus. Illalla mentiin syömään Coloradoon pienellä porukalla ja ilta jatkui vielä eri baarien kautta Amarilloon. 

Siis mun mielestä tää kuva on niin hauska, koska Samppa näyttää täs ihan super paljo pidemmältä kun mä, koska sen yläkroppa on niin paljon pidempi kuin mun, mutta sit taas mun jalat ja sääret on varmaan 10 cm pidemmät ku Sampan, nii lopputulos on että mä oon ehkä 3 cm lyhyempi kun siestään vierekkäin :D Olkaa hyvä tiedosta. 


Yksi lauantai oltiin hallituksen kanssa viettämässä tiimipäivää Leppävaaran Huipussa. Herraneaika kun oli jänskää mennä yläilmoissa korkealla. Mä en ees oo tajunnut minkälainen korkean paikan kammo mulla onkaan. Urheasti kuitenkin menin kaikki eri vaikeustasot läpi!

Lukulasitkin hankin töihin. 

Ainejärjestön vuosijuhlat oli viikko sitten. Hauskaa oli ja tääkin mummo jaksoi kerrankin olla bilettämässä melkein puoli neljään! 


Vuosijuhlien jälkeisenä päivänä matkattiin Espoon Kartanoon viettämään Gussen 30 vuotis synttäreitä. Syötiin sika hyvin ja nautittiin hyvästä seurasta. Mä olin kuitenkin niin rättiväsynyt vuosijuhlien jälkeen, että lähdin kotiin jo joskus 11, mutta oltiinhan me siinä jo silloin 8 tuntia hengailtu. 

Isak niin komeena.

Sankari!

Viime keskiviikkona vietettiin Band Nightia jonka meidän hallitus järjesti. Meidän koulusta löytyy kyllä skomattoman taitavia laulajia ja soittajia.

Nyt perjantaina mä matkustin Vaasaan. Asuin rakkaan Hencan luona pe-su ja perjantaina meillä oli kunnon myyssailuilta kun taas lauantaina osallistuttiin Jennan kanssa VAMOKin (Vaasan Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan) vuosijuhliin. Ilta oli tosi onnistunut ja hauska. Eilen, sunnuntaina, tulin alkuillasta kotiin. Kiitos rakkaalle Hencalle kivasta viikonlopusta!!

Ja nyt lähtee uusi kuukausi käyntiin. Marraskuu ja Maaliskuu on mun kaks inhokkikuukautta, Pimeetä ja märkää. Yritän pitää mielen positiivisena ja avoimena, niin pian onkin jo joulukuu ja joulu!!! Ja sen jälkeen mennään jo valoisampaan päin. 
Ja ihmiset rakkaat jotka tätä tekstiä lukevat, muistakaa oikeasti ottaa välillä rennosti ja hommata itsellenne vapaita päiviä ja rentoiluaikaa. Siis sitä ei itse huomaakkaan kun yhtäkkiä on ihan loppupoikki ja kroppa alkaa fyysisesti oireilemaan, nimimerkillä I-KNOW-HOW-IT-FEELS. Onneks mä kuitenkin nukun suhteellisen hyvin ja koitan syödä mahdollisimman monipuolellisesti, niin jaksan. Saako nyt jo alkaa sanoa että ihanaa joulun odotusta? Mulla alkaa ainakin pikkuhiljaa olemaan semmonen fiilis että vois laittaa kynttilöitä palamaan ja jouluvalot kämppään? Ehkä ootan vielä vähän aikaa :)

Tsemppii marraskuuhun, see you!