26.4.2015

May the force be with you

Mulla on vapaa-aikaa!? Jonka käytän siihen että makaan sängyssä, katon Vamppyyripäiväkirjoja ja kirjoitan blogia. Mulla on ollut ihanan rento viikonloppu, eli just semmoinen kun viikonloppujen kuuluukin olla. 

Lauantaina lounastin mun kahen hyvän ystävän kanssa. Nää kaks kuuluu oikeesti mun lempi-ihmisiin! Mulla on aina kivaa hengata Emil x2 kans, ja oon aina niin hyvällä tuulella kun saan viettää niiden kans aikaa. Käytiin Splizzeriassa syömässä ja sen jälkeen vielä jätskillä. 3 tuntia saatiin kuluamaan ihan helposti. 
Illalla käytiin Katun kanssa Linnanmäellä kattomassa Softenginen ilmaiskeikka. Mä oon kuunnellu aika paljon Softengineä viime vuoden euroviisujen jälkeen ja tunnistinkin varmaan 6/8 kappaletta. 
Keikan jälkeen ajettiin Katun vanhempien luokse jossa tehtiin ruokaa kolmistaan, Johanna, Katu ja minä. Hypättiin kans katun ulkoporeammeeseen jossa istuttiin joku tunti ja vaan rentouduttiin. Anteeksi kun hehkutan mun kavereita, mutta välillä mä vaan pysähdyn ja muistan kuinka parhaat ystävät mun ympärillä on. Katu ja Johanski on mun parhaita ystäviä sitten ala-asteen, ja tulee myös varmasti aina olemaan. Varmasti monet muutkin tietää tän tunteen, kun on niin jotenkin "syvä" ystävyys että mikään ei voi rikkoa sitä. 

Illalla katottiin Star Wars 1 ja tänään päivällä ajettiin Helsinkiin kattomaan Johannan neljättä käsipallofinaalia. SIIS HERRANEAIKA kun oli kuumat paikat. Peli-aikaa jäljellä 10 sekuntia, tilanne 21-21 ja HIFK tekee maalin ja voittaa!!!! Tiistaina viimeinen finaali, se ratkaiseva. Siis herranjumala, mä en tiie miten voin mennä kattomaan kun tulee olemaan niin jännittävät paikat! 

Mitä muuta? Oon hirveen iloinen kun sain vihdoinkin hiukset leikattua. Se toi ihmeellisen paljon puhtia mun elämään. Nää on ihanan paksut ja hyväkuntoiset! 


Suunnitellaan äipän kans vihdoin Lontooreissua, joka tapahtuisi jo tyylii 4 viikon päästä. Oon liian innoissani ja toivon että se tapahtuu! 

Mulla varmistu paikka kahdella riparileirillä vetäjänä. Tuun olemaan yövahtina ja isosten apulaisena. Oon innoissani, tulee varmasti olemaan kaks tosi kivaa viikkoa!


Haluun Robinin keikalle. KIPINÄN HETKI soi spotifyista ihan kokoajan. 

Koulua jäljellä 20 päivää. 


Ja kohta saan taas laittaa ylioppilashatun päähän. 

See you!

24.4.2015

Heittäydy täysii, mitä ikinä teetkin, ja elä nyt missä ikinä meetkin. Silmissä kipinän hetki.

Ihanaa kun on töistä vapaata ja neljän päivän loma koulusta niin saan vaan olla ja tehdä mitä haluan omalla aikataululla. Viikkoon on mahtunut vähän töitä, koulua ja tuuttorihommia. Oon käyny shoppailemassa, moikkaamassa pikkuveikkaa sairaalassa ja viimeyön olin kotona Espoossa äitin ja iskän kans. 
Keskiviikkona meijän koululla oli International Business pääsykokeet ja me business-students (5 kpl) oltiin haalarit päällä koululla ja autettiin tyyppejä oikeisiin paikkoihin. Oli hauskaa ja tapasin tosi monta tosi kiinnostavaa ja hauskaa ihmistä ympäri maailman! 

Keskiviikko iltana meillä oli TUTOR RACE jossa oltiin 4 hengen ryhmissä ja mentiin ilta ympäri Helsinkiä ja tehtiin tehtäviä. Oli beerpongia koulun klubilla, yhteislaulua saksaksi senaatintorilla, massagroupieta rändomien kanssa kolmen sepän patsaalla, runojen kirjoittamista ja kuivien weetabixien syöntiä narinkkatorilla ja sit tottakai lisää juomapeliä, kananmunanheitto jne. 
Mun tiimiin kuulu minä + 3 tuiki tuntematonta aivan huippukivaa ihmistä! En ollu koskaan aikasemmin nähny näitä, mut illan aikana ystävystyttiin ja oli tosi hauskaa! Meijän tiiminimi oli TYSTA LAGET (=Hiljainen Joukkue) joka synty siitä että oltiin eka hiljaisia kun alotettiin tää race, ja siitä lähti sit hullunhauskaa läppää ja lopuksi maattiinkin sikiöasennossa hiljaa ympäri Helsinkiä. Such inside läppää.
Yläpuolella meidän tiimikuva. Hiljaista, etäistä jne. 
Alapuolella sikiöasento GROUPIE!
And ofcourse my best DK at the afterparty <3
Torstaina olin siis koulussa ja illan sitte kotona Espoossa. 
Eilen myöhään illalla hermostuin mun hiuksille niin pahasti, että tänään aamulla soitin heti kampaajalle ja varasin aamupäiväks hiustenleikkuuajan Myyrmanniin. Hiuksista lähti sellaset 20cm, mutta nyt on kaikki huonot latvat pois ja hiukset tosi hyvässä kunnossa! Olihan tuo aikakin koska leikkasin ne viimeks Tysons Corner -kauppakeskuksessa syyskuussa 2013 kun äiti oli käymässä jenkeissä ekaa kertaa. 
Ilta meni Johanskin käsipallofinaalissa nro 3, JA VOITTO TULI, joten sunnuntaina neljäs finaali. GO HIFK ja mun paras Johanski! 
Huomiselle on tosi kivoja suunnitelmia! Aamupäivällä nään tyttökamuja, päivällä lounastan Emil x 2 kans, keitä en oo nähny piiiiiiiiiiiiitkäääääään aikaan, ja illalla mennään Johannan ja Katun kans Linnanmäelle katsomaan SOFTENGINEÄ!!!!!!!!!! Ja sen jälkeen Katun vanhemmille Espooseen pitämään leffailtaa vanhaan tyyliin. Kyllä tää viikonloppu kelpaa. Elämä voittaa aina. Kaiken pahan, surun ja ahdistuksen keskellä on pakko löytää niitä arjen hyviä puolia mihin voi takertua ja mistä voi nauttia. Life always wins. 

20.4.2015

Life is life

Viime viikko on hurahtanut ohi. Mulla ei oikeastaan oo mitään muistikuvaa mitä oon tehnyt. Viimeviikko meni kai pitkälti töissä 3 x 7h työpäivien merkeissä, ja sit harjoittelin mun uusintatenttiin. Ei oo ollu mitkään maailman parhaimmat fiilikset kaiken maailman juttujen takia, ja mua väsyttää ihan kaikki asiat. 

Perjantai-iltana menin katsomaan Katun ja Katun perheen kans ISÄNMAA- Fosterlandet Svenska Teateriin. Se oli 4,5h pitkä ja mun kaveri oli siinä mukana yhessä pääroolissa. Oli tosi hyvä näytelmä, vaikka olikin pitkä. Se kertoi sotalapsista jotka lähetettiin ruotsiin sodan ajaksi. Herätti tunteita! Sen jälkeen mentiin syömään Katun perheen kans venälaiseen ravintolaan. Oli tosi kiva ilta, ja ihan parasta viettää aikaa Katun perheen kans myös. Katu kun on mun ihan paras kaveri. 

Teatterin väliaka. 

Lauantai-iltana pikkuveikka joutu kans sairaalaan ja se on siellä vieläkin. Sillä ei oo hengenhätää, että ei siinä, mutta ahdistavaa kun kaikki tapahtuu samaan aikaan. Tuntuu siltä että elämä vaan potkii päähän. Kävin sitte kattomassa sitä lauantaina ja sen jälkeen suoraan tupareihin mun luokkalaiselle Gabille. Oli tosi onnistunut ilta ja tapasin mukavia ihmisiä. Mä olin autolla joten ajoin tytöt sitte Helsinkiin ku ne lähti jatkoille ja mä menin kiltisti kotiin nukkumaan kun oli töitä sunnuntaina. 

Paras koulukamu DK <3

Sunnuntaina ehin kans käydä kattomas veljeä, mun kummipoikaa ja mummia ja vaaria. Kävin kans äänestämässä (wtf persut...) ja sit meni loppuilta töissä. Mulla ei oo nyt ollu mitään fiilistä olla töissä. Oon ollu tosi liukuhihna-asiakaspalvelija. Varsinkaan siis eilen kun oli huoli pikkuveljestä. 
Mitäs muuta? Mun asumisjärjestelyt muuttuu tässä nyt seuraavan kuukauden aikana. Muutetaan siis Mian kans pois täältä meijä kämpästä... So sad. Mä yritän saada uutta asuntoa/huonetta jostain. Katotaan nyt et milloin varmistuu. 

Muuten mua väsyttää kauheesti sillai psyykkisesti. Kaikki asiat painaa mieltä. Lauantaina oli ekaa kertaa pariin viikkoon kivaa, kun oltiin siellä tupareissa ja pystyin hymyilemään aidosti. Muuten oon jotenkin vaan allapäin ja se ei oo kivaa. Se mun läheinen joka oli koomassa on herännyt koomasta, mutta tulevaisuudesta ei tietoa vielä. Ei pysty liikkumaan (vasenta kättä lukuunottamatta) tai puhumaan. Mä toivon sydämeni pohjalta että kaikki kääntyy lopuksi parhain päin. 

Koulussa on stressaava kurssi, mitä en tajua mutta onneks mulla on kohta 10 päivän vapaa töistä niin ei tarvi tehä kaikki omat suunnitelmat töiden ympärille ja voin keskittyä siihen kurssiin.

Tulipas valivali kirjoitus. Onneks kohta tulee kesä. Ja kohta on vappu, mitä aion juhlia ihan huolella varmaan 3 päivää putkeen kavereiden kans. Palaillaan tyypit, muistakaa halia rakkaitanne koska koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu!

13.4.2015

On the outside I'm smiling but on the inside I'm crying

Oon viimeaikoina lukenu mun au pair blogia ja muistellu elämää siellä. Näin jälkeenpäin aika on hyvin kuultanut muistoja, mutta blogia lukemalla oon kans muistellu huonompia puolia. Mä en oo enää minkäänlaisissa yhteyksissä mun perheen kanssa, mikä on tosi harmillista, koska mulla on aina välillä ikävä mun poitsuja. En oikeen tiie mitä niille kuuluu mikä on surullista. Sen kuulin että mun perheen uus au pair on suomenruotsalainen. 

Mun elämä täällä on aikas haikeeta just nyt. En oo mikään säälinhakija kun kirjotan aiheesta, välillä on vaan helpottavaa sanoa asiat ääneen. Mulle tärkeä ihminen on sairaalassa ja sillä on hyvin vakava tila. Tulevaisuudesta ei juuri nyt oo mitään tietoa, ja tää asia vaikuttaa paljon mun elämään. Oon viettäny viimeviikolla paljon aikaa hänen perheensä kanssa, mikä helpottaa mun oloa kun voin olla tukena jollakintapaa. Mutta niin kauan kun on toivoa sitä jaksaa jotenkin. Mäkin aina uskon parasta kaikista tilanteista, ja näin aion jatkaa. 

Oon kuitenkin tehnyt joitakin muitakin juttuja, nähny kavereita ja sen sellasta. nyt oon viikonlopun ollut kotona Espoossa ja viettäny aikaa perheen kans. 
Lauantaina oli mun tädin 50v. synttärit Karjaalla ja näin mun serkun ekaa kertaa johonkin kahteen vuoteen. Lauantai iltana lähin tuulettumaan Ylonz 15 juhliin. Oltiin eka Mian poikaystävän luona joka lähti aika pahasti käsistä ja sit siirryttiin jatkoille viralliseen jatkopaikkaan. Oli tosi hauskaa ja kiva saada ajatukset välillä ihan muualle. Näin paljon kavereita keitä en ollu nähny pitkään aikaan, joten oli kivaa! 
Tänään meen kotiin Helsinkiin taas. Viikko näyttää aika tylsältä koska perjantaina on uusintakoe ja mun on pakko päästä siitä läpi tai joudun uusimaan kurssin ens vuonna mikä ei todellakaan kiinnosta mua. 

Ainiin, mun pikkuveli kaatui sen moottoripyörällä torstai-iltana ja sai tosi syvän haava joka sit viel lauantai-iltana tulehtui. Veli ei oo päässy liikkumaa eikä pääse ees vessaan ilman apua. Ja tietty minä, Mia 21v, oon ottanu tästä vuosien ilon irti ja maksanu takas mitä veli on kiusanu mua. Karma is a bitch, broidi! 

Mutta niin. Mulla ei riitä ajatukset oikein muualle kun siihen että toivon kaiken kääntyvän parhain päin. Sen on pakko, koska elämä ei voi olla näin epäreilua.

8.4.2015

There is some good in this world, and it's worth fighting for

Tässä 10 päivän aikana on tapahtunut nyt vähän liikaa pienen tytön elämässä. Ohjelmaa on ollut ihan tosi paljon ja en millään jaksa kertaa kaikkia tapahtumia. On ollu hauskoja mutta myös epätodellisen surullisia tapahtumia. Elämä pystyy kyllä muuttumaan silmänräpäyksessä ihan yhtäkkiä ja miten monet asiat menettää merkityksen samalla. 
Viime viikolla kävin ainakin ekaa kertaa Helsingin Starbucksissa Annan ja Mian kanssa. Ei oikeen muuta kun että oli kallista. 
Keskiviikkona oli MONEY TALKS BULLSHIT WALKS sitsit koulun klubilla. Puolet oli pukeutunu rich bitch vaatteisiin ja söi tosi hienoa ruokaa, ja puolet oli pummeja ja oli soppajonossa. Oli ihan tosi hauska sitsi ja tuli naurettua ihan hirveesti. Olin ite siis pummi ja oli kyllä hirveen hauska ilta! 
Jenny ja Sonja mun luona valmistautumassa:
Torstaina oli käsipallomatsi ja perjantaina aamuvuoro töissä. Illalla oltiin perhetuttavilla ja avattiin grillisesonki ja syötiin törkeen hyvää ruokaa ja pelattiin hauskaa lautapeliä myöhään.
Lauantaina taas töitä ja töiden jälkeen mun työkaverin tuparit sen uudessa kämpässä! 

Sunnuntai-aamuna heräsin sitte puheluun mistä paljastui tosi surullisia uutisia ja en mennyt töihin vaan vietin sen päivän läheisten kanssa. Mutta ei hätää, toivo elää. Aina. 
Illalla kuitenkin tulin takaisin Helsinkiin ja maailman parhain Satu tuli käymään <3 Mentiin Satun ja Arlan kanssa syömään Vapiaanoon ja se passas oikein hyvin koska en ollut syönyt paljon mitään koko päivänä. 
Maanantain aamuna aikasin Helmi ja HP (Helmin poikaystävä) tuli ovista sisään ja me hypättiin suoraan takas jatkamaan unia. Nukuttiin 4 ihmistä mun 200x160 cm levees sängyssä. Oli aika mushi!
Päivällä tehtiin ruokaa ja iltapäivällä Satu lähti kotia päin ja minä, Helmi ja HP lähettiin kävelylle. Kai mä nyt toimin iiiihan vähän turistina myös :D
Tiistai-iltana Helmi ja HP lähti Budapestiin reissuun ja mä menin 1,5 kävelylle kaverin kans. Oli tosi kiva ilta-aurinko ja kauniit Helsinki maisemat. 
Liikaa on tapahtunu että mä jaksaisin selittää joka asian mitä oon tehny ja mitä on tapahtunut. On ollu nyt pari aika henkisesti rankkaa päivää kun ajatukset kulkee milloin missäkin. Oon liian väsynyt kirjoittamaan tai miettimään. Oon vaan onnellinen ihmisistä jotka on mun ympärillä. Ja Satu ja Helmi on kyllä pari mun lempi-ihmistä koko maailmassa ja oli parasta että ne oli täällä.
Aion nyt ottaa kaksi seuraavaa päivää ihan rauhallisesti ja tehä vaan rentoja juttuja! Perjantaina meen varmaan kotiin äidin syleilyyn.
Viikonlopuksi on suunnitelmina 50v synttäreitä ja opiskelijabileitä.
Tiedättekö, kyllä se elämä välillä ottaa aika ison palan, ja koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. You only need the light when it's burning low.