8.4.2015

There is some good in this world, and it's worth fighting for

Tässä 10 päivän aikana on tapahtunut nyt vähän liikaa pienen tytön elämässä. Ohjelmaa on ollut ihan tosi paljon ja en millään jaksa kertaa kaikkia tapahtumia. On ollu hauskoja mutta myös epätodellisen surullisia tapahtumia. Elämä pystyy kyllä muuttumaan silmänräpäyksessä ihan yhtäkkiä ja miten monet asiat menettää merkityksen samalla. 
Viime viikolla kävin ainakin ekaa kertaa Helsingin Starbucksissa Annan ja Mian kanssa. Ei oikeen muuta kun että oli kallista. 
Keskiviikkona oli MONEY TALKS BULLSHIT WALKS sitsit koulun klubilla. Puolet oli pukeutunu rich bitch vaatteisiin ja söi tosi hienoa ruokaa, ja puolet oli pummeja ja oli soppajonossa. Oli ihan tosi hauska sitsi ja tuli naurettua ihan hirveesti. Olin ite siis pummi ja oli kyllä hirveen hauska ilta! 
Jenny ja Sonja mun luona valmistautumassa:
Torstaina oli käsipallomatsi ja perjantaina aamuvuoro töissä. Illalla oltiin perhetuttavilla ja avattiin grillisesonki ja syötiin törkeen hyvää ruokaa ja pelattiin hauskaa lautapeliä myöhään.
Lauantaina taas töitä ja töiden jälkeen mun työkaverin tuparit sen uudessa kämpässä! 

Sunnuntai-aamuna heräsin sitte puheluun mistä paljastui tosi surullisia uutisia ja en mennyt töihin vaan vietin sen päivän läheisten kanssa. Mutta ei hätää, toivo elää. Aina. 
Illalla kuitenkin tulin takaisin Helsinkiin ja maailman parhain Satu tuli käymään <3 Mentiin Satun ja Arlan kanssa syömään Vapiaanoon ja se passas oikein hyvin koska en ollut syönyt paljon mitään koko päivänä. 
Maanantain aamuna aikasin Helmi ja HP (Helmin poikaystävä) tuli ovista sisään ja me hypättiin suoraan takas jatkamaan unia. Nukuttiin 4 ihmistä mun 200x160 cm levees sängyssä. Oli aika mushi!
Päivällä tehtiin ruokaa ja iltapäivällä Satu lähti kotia päin ja minä, Helmi ja HP lähettiin kävelylle. Kai mä nyt toimin iiiihan vähän turistina myös :D
Tiistai-iltana Helmi ja HP lähti Budapestiin reissuun ja mä menin 1,5 kävelylle kaverin kans. Oli tosi kiva ilta-aurinko ja kauniit Helsinki maisemat. 
Liikaa on tapahtunu että mä jaksaisin selittää joka asian mitä oon tehny ja mitä on tapahtunut. On ollu nyt pari aika henkisesti rankkaa päivää kun ajatukset kulkee milloin missäkin. Oon liian väsynyt kirjoittamaan tai miettimään. Oon vaan onnellinen ihmisistä jotka on mun ympärillä. Ja Satu ja Helmi on kyllä pari mun lempi-ihmistä koko maailmassa ja oli parasta että ne oli täällä.
Aion nyt ottaa kaksi seuraavaa päivää ihan rauhallisesti ja tehä vaan rentoja juttuja! Perjantaina meen varmaan kotiin äidin syleilyyn.
Viikonlopuksi on suunnitelmina 50v synttäreitä ja opiskelijabileitä.
Tiedättekö, kyllä se elämä välillä ottaa aika ison palan, ja koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. You only need the light when it's burning low. 

4 kommenttia:

  1. en tiedä mitä on tapahtunut mutta tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Moikka Mia! Oon lähössä aupairiks kans ite ja luen tota sun blogia (itseasiassa nyt jopa toista kertaa:D). Anyway mun oli pakko tulla kiittämään sua tosta blogista, kirjotat niin rehellisesti tosta kokemuksesta ja oon samaistunu niin moneen juttuun. Sä sait mut myös putoomaan takas maanpinnalle noitten aupparihaaveitten kans mikä on oikeesti ihan hyvä, nyt tajuun että se ei tuu oleen mitään ruusuilla tanssimista vaan aika rankkaakin. KIITOS! oot ihan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla että siitä on vielä apua tuleville auppareille! Ja se on hyvä päiväkirja mulle. Ja mä vähän toivon et joku ois ennen mun vuotta kertonu et kuinka perseestä se voi olla, en vaa ikinä uskonu et mulle sattuis ikävä au pair kokemus. Iha sikana tsemppiä sun au pair vuoteen, toivon että siitä tulee mahtava ja et sun tuleva perhe on huippu, koska se on koko homman tärkein asia. Mun kaveri jenkeistä, Johanna, on vieläkin siellä ja sillä ei oo ollut yhtään rankkaa ja vaan nauttinu tosi paljon, eli kaikkien vuodet on tosi erilaisia. Good luck!!!:-)

      Poista