19.9.2014

Ikävöinkö takaisin jenkkeihin?

Mun mielestä on tosi jännää miten ihmiset on erilaisia ja miten ihmisillä on erilaiset kokemukset. Mä oon jutellut parin mun kaverin kanssa viimevuodelta ja ihmisillä jakautuu mielipiteet ihan tosi paljon. Jotkut on sillai "OMG I miss my life in the US so much!!! I wanna go back" kun taas jotkut on ollut sillai "I wouldn't go back for anything.". Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mä voin oikeesti suoraan sydämestä sanoa että mä en haluais takaisin Au Pairiksi mistään hinnasta. Joka päivä kun herään kiitän jotain ylempiä tahtoja mun vapaudesta mitä mulla nyt on. Mitä enemmän ajattelen viime vuotta, sitä enemmän mietin miten ns. "vangittu" olin. Miten rajallinen elämä mulla oli. Olin 24 tuntia päivässä jonkun toisen käytettävissä ja näin jälkeenpäin en ymmärrä miten kestin. Ei, ei mua tietysti laitettu töihin 24/7, mutta se että olin off ei tarkoittanut että sain tehdä mitä haluan ja mennä minne haluan. Ei, koska autoa ei saanut ajaa pitkälle ja kotona piti olla 11pm, ja puhelin piti pitää päällä. 

En oikeesti sano että Au Pairin elämä on "orjatyötä" koska ei se sitä oo kun saat palkkaa, mutta siinä on orjatyön piirteitä. Esim just se että sun numero 1 tehtävä ton vuoden aikana oli tehdä töitä perheelle. Sun piti aina tehdä mitä sun käskettiin tehdä, ja vaikka Au Pairina on sääntöjä mitä pitää noudattaa, niin välillä tuut joutumaan töihin yli 10 tuntia päivässä, ja nää on asioita mistä suurin osa ei sano mitään. Jos sua tarvittiin lauantaina kello 19-> niin ei sillä ollut väliä että olitko menossa valkoiseen taloon tapaamaan Obamaa tai vaikka 30 seconds of Marsin keikalle, ihan sama, sä oot siellä tekemässä töitä. 
Mulle jäi tosi paha maku suuhun mun Au Pair vuodesta, ja mua harmittaa tosi paljon. Eilen tuli täyteen 2 kuukautta kotona, ja vasta nyt oon voinut alkaa muistella niitä hyviäkin juttuja. Kun tulin kotiin en oikeastaan halunnut edes puhua asioista, koska mua ahdisti ajatus että joutuisin mennä takaisin tai edes muistella mun vuotta. Ahdisti niin paljon kysymys "Oliko kivaa?". Kysymyshän tässä kuuluu, että jos mulla oli niin ahdistavaa olla siellä, nii miks olin?
Vastaus tähän on että asiat oli huonoiten maaliskuun jälkeen ja silloin oltiin just varattu ja maksettu Linnean kans meidän travelmonth, ja jos ei oltais tehty sitä, olisin lähtenyt kotiin jo huhtikuussa. Olin niin valmis yhessä vaiheessa kuin ihminen vaan voi olla. Jaksoin tsempata mun ja Linnean reissun takia, koska muuten olis mennyt tosi paljon rahaa hukkaan. Ja onneks jaksoin, koska meidän reissu oli ihan tosi huippu!!! Jos jotain on ikävä niin sitä meidän USA reissua, koska oli ihan parasta!!!

Ihmiset kysyy onko USAa ikävä? Ei oo. Ei oikeastaan yhtään. Ei ees mitään shoppailumahollisuuksia tai mitään ruokapaikkoja. En tietty pistäis pahitteeks jos pääsisin vaikka Orlandoon lomalle, Chipotleen syömään tai että saisin taas nähdä mun kavereita, mutta sitä Au Pair elämää ei oo yhtään ikävä eikä jenkkejäkään sillai hirveesti. Tottakai jos joku puhuu USAsta niin se tuntuu mulle tosi tärkeeltä, ja sellaselta kodilta, tai jos jossain kuulen jotain Washington DCstä tai Virginiasta niin tulee sellainen "oi koti :)" fiilis, mutta silloin ajattelen USAa paikkana, en Au Pairina oloa.

Mutta mitä arvostan eniten suomeen paluun jälkeen? Tottakai koko suomea, ja suomalaisia, ja mulle tärkeitä ihmisiä, mutta päällimäisenä tulee mieleen VAPAUS. Vapaus tehdä mitä ikinä haluan, tietäen että "kukaan ei lähetä mua kotiin jos jään kiinni." Vapaus mennä minne haluan, milloin haluan. Se että oon oman elämäni herra ja päätin itse asioista. Kirjoitin tästä jutun mun vanhaan blogiin: http://miagoesaupair.blogspot.fi/2014/07/this-is-sound-of-freedom.html, ja sain aika paljon kommentteja asiaan liittyen. Yksi anonyymi lukija kerto tän asian aika hyvin:
"Kun on vuoden ajan elänyt toisten elämää, toisten aikatauluilla, toisten säännöillä ja ehdoilla, pistänyt omat tarpeet sivuun ja tehnyt parhaansa miellyttääkseen muita." ja "Jos on vuoden ollut täysin toisen ihmisen käytettävissä, 24/7 päivystävänä työajoista huolimatta plus se kaikki paska ja vääryys mitä on joutunut perheessä kestämään". Siinä se mun mielestä tuli aika suoraan Au Pairin työ :DDD. 
Haluan kuitenkin muistuttaa että kaikille ei käy niin kuin mulle. Mulla on niitä kavereita jotka vieläkin ikävöi takaisin joka päivä. Jotka haluaa takaisin USAan opiskelemaan tai vaan olemaan siellä, koska niistä tuntuu siltä että ne kuuluu sinne. Mä sanoin joskus 14-15 vuotiaana että "aion asua jenkeissä isona.". Miten väärässä voikaan olla, ja miten paljon voikaan oppia. Suomi on mun koti, ja oon täällä jäädäkseni. Varmasti tuun levittämään siipeni ja lähteä katsomaan vielä miltä ulkomailla asuminen tuntuu, mutta uskon hyvin vahvasti että tää Suomi on paikka missä haluan elämäni vuodet viettää.


10 kommenttia:

  1. Tätä oli tosi jännä lukee koska mä aloin just ite kirjottamaan juttua siitä miten mulla on niin tajuton ikävä Kiinaan ettei sitä voi edes ymmärtää. Au pairina oloa en ikävöi tippaakaan ja allekirjotan ihan täysin noi sun kommentit orjatyöstä ja vapauden puutteesta. Mulla oli kovin paljon paskaa au pair aikaa ja aika paljon vaatis että mut sais siihen rumbaan takasin kiskottua. MUTTA sit taas toisaalta Kiina on mulle niin rakas ja tärkeä paikka että mulla on oikeasti tullu hetkiä jolloin oon kelannu että ei se au paina olo nyt niin kamalaa voinu olla, kunhan pääsisin takasin niin mikä vaan kelpais (aika kultaa muistot vai miten se meni?). Eli joo ikävä on ihan _tajuton. Ei kyllä kulu montaa tuntia päivästä ilman että miettisin Beijingiä ja kavereita ja kaikkea muuta sieltä. En mä sano että mä haluaisin siellä koko elämäni viettää, mutta nyt viime kuukaudet on ollu vaan sellanen olo et mitä vaan tekisin jos takasin pääsisin. Mulla ei koskaan Kiinassa ollu ikävä Suomea ja ihmettelin aina miten paha olo ihmisillä voi olla ikävän takia, mutta mulla tuli nyt sit näköjään toisin päin :D Muttajoo suunta on eteenpäin ja toivottavasti mä saan taiottua itseni itteni tonne Venään toiselle puolelle vielä tän vuode aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, onpas hassua miten erilaiset ihmiset on. Ihanaa että oot löytänyt paikan jossa oot onnellinen ja sun kannattaa todellakin lähteä takaisin sinne! Toivotaan että pääset takaisin kotiin pian!! :)

      Poista
  2. Olen itsekin tällä hetkellä au pairina, euroopassa kylläkin. Kohta tulee puoli vuotta 7kuukautta täyteen ja pakko sanoa että olisin jo valmis palaaman kotiin. Perheessa ei ole mitään vikaa, lapset ovat suurriman osan ajasta kivoja ja vanhemmat kuuntelee minua jos haluan jostain puhua niille. Jotakin kuitenkin on, kaupunkikin on kiva ja viihdyn, mutta silti tuntuu että tämä ei ole se oikea koti minulle. Tällä hetkellä odotan kovasti joulua ja sitä että pääsen käymään kotiin. Ja vielä enemmän ensi kesää kun pääsen loppulisesti kotiin. Toisaalta en halua vielä lähteäkään täältä koska niin paljon paikkoja näkemättä, mutta au pairin työ ei vain ole minua varten. Ja Suomi on todellakin se minun koti.

    VastaaPoista
  3. Eli 7 kuukautta tulee täyteen. En tiedä mistä tuo puoli vuotta tuohon tuli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua. Au Pairin työ ei ollut muakaan varten. Sinänsä sanoisin että "listen to your heart" ja jos se sanoo että suomessa ois nyt parempi olla, niin lähde suosiolla kotiin, koska sun pitäis olla siellä missä susta tuntuu hyvältä olla. Suomi on vaan paras maa, ainakin mulle, eikä mulla oo mitään hinkua lähteä mihinkään täältä. Täällä on hyvä olla :)

      Poista
  4. Oisit nähny mun reaktion "Mitä oliks siellä kotiintuloaika?!". Itekään en ikävöi au-pairina oloa hirveenä tai siis lapsia ja perhettä on väliin vähän ikävä, mutta työtä sinänsä ja sitä ku lapset kiukutteli niin not! Mutta muuten mää ikävöin elämääni Lontoossa hieman, koska en koskaan kokenut olevani siellä sen kahlitumpi kuin Suomessa, jos kävisin töissä. Mullahan ei tosiaan ollu mitään kotiintuloaikoja ja viikonloput oli lähes poikkeuksetta aina vapaat, kyllähän nyt tietenkin viikolla järkipäässä jos herätys on seiskalta niin kannattaako siellä pubissa hengailla pilkkuun asti (vaikka tuli sekin tehtyä). Siis ihan oikeasti se kun ne vanhemmat oli käymässä Irlannissa sen yhden viikonlopun niin se oli mun ainoa viikonloppu ku tein töitä ja sillonki toinen lapsista meni kaverilleen yöksi. Mutta just viikonloppusin mun host-äiti pikemminkin kannusti mua menemään ja tekemään muistan kun yhesti valitin, etten mää jaksa mennä toista iltaa putkeen juhliin niin host-mama oli "höpö höpö kyllä noin nuoren vielä pittää jaksaa siitä vaan mene mene". Lisäksi ikävöin kavereitani Englannista, vaikka yksi palasikin jo ennen minua Suomeen, mutta kyllä yhen kysyessä "Iida mikset sää oo täällä?" tuli semmonen "Miks mää en oo siellä?". Tietenkin mun tilanteeseen vaikuttaa se, etten ite oo vielä päässy alottaan töitä tai koulua ja mun kavereilla ei hirveenä oo aikaa mulle niin on väliin vähän yksinäinen fiilis. Lisäksi Lontoossa mulla oli niin helppoa käyä bussilla myöhäänkin jossain, kun taas täällä se vika bussi menee viikolla jo kahentoista jälkeen, eikä bussilla kulkeminenkaan oo niin halpaa. Että ehken sitä työskentelyä niin kaipaa, mutta muuten elämää Englannissa tulee ikävöityä aika ajoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kun olin aikanaan au pairina mulla ei ollu edes kotiavaimia, eli jos kymmenen (tai puoli kymmenenkin toisinaan..) jälkeen tuli kotiin niin ulkona olit siihen saakka että joku lähti aamulla töihin! Että todellakin oli kotiintuloajat :D

      Poista
    2. Kamalaa :D Musta jotenki sen merkki, ettei osata ajatella/välitetä oikeen jos tolleen tehhään. Kyllähän sitä itekki aina ilmotti, että mihinkä oli menossa siltä varalta jos jottain sitten sattuuki. Mutta joo itehän kerran tulin kaverin kaa ilman, että ilmotin kaverin olevan tulossa (kävi vähän höpösti bussien kaa) ja ei perheen äiti oli vaan että ei se ois varmaan huomannu jos en ois sanonu kaverin olleen siellä. Englannissa oltiin aina pilkkuun ihan huoletta, ku ties että mihin aikaan tahansa sitä tuleekin niin ei ne heränny. Paitsi kerran host-isä sattumoisin heräs just sillon ku menin kotiin ku oli nukahtanu sohvalle. Määhän saatoin ihan hyvin mennä vaikka viikonlopuksi reissuunki jos vaan ilmotin etukätteen, kun vanhemmat oli kotona ja vapaalla niin minä olin vapaalla. Bless people jotka haluaa viettää aikaa lastensa kanssa sanon minä.

      Poista
    3. No todellakin! Mä oikeesti mietin useamman kerran että miks näillä ihmisillä on ees lapsia kun niillä ei oo MITÄÄN mielenkiintoa viettää aikaa niiden kanssa. Siis vaikka vanhemmat tuli töistä kotiin niin ei ne kovin montaa minuuttia lastensa kanssa aikaa viettäny ja jos jotain lomia oli niin ihan varmasti mulla oli kaikki tunnit ellei ylikin. Mun hostvanhemmat ei olis varmaan ees pärjänny päivää lasten kanssa keskenään... Että semmosta. Mut kiva että sulle oli sattunu noin mahtava perhe!

      Poista
    4. Hui jestas teitä. Iida vähänkö ihana perhe sulla! Mulla oli kyllä vähän enemmän sellasta että "sää oot tääl tekemäs meille töitä" Anonyymille sympatiaa XD Huhhei, mulla oli onneks kotiavaimet.

      Poista